keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Virkkasin vyön



Virkkasin vyön. Klipseistä tietenkin. Soljen irrotin kirppisvyöstä, 0,50 senttiä.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Borssikeittoa


Loma loppuu ja ehkä on aikakin. Viimeiset joulujämäruuatkin on jalostettu uusiksi herkuiksi. Tänään käytin loput etikkapunajuuret ihanaan talvikeittoon: borssiin. Kaalia ei ollut, mutta sipulia ja porkkanoita löytyi. Kukaan ei syönyt valkosipulietikkakurkkujakaan, joten laitoin nekin keittoon. Sitten vaan mausteita ja muhimista - nam, maistui juoksulenkin jälkeen! Rosollin lopusta tein joulun jälkeen rosollikeiton, sekin oli hyvää. Smetanan kanssahan tietysti maistuu mikä vaan...

Sain luettua loppuun Elif Shafakin romaanin Kirottu Istanbul. Suosittelen. Shafakin kirjat herättivät halun matkustaa Istanbuliin.

Tänään joulukuusen kimmellyksessä fiilistelyä, viimeiset viinitilkat ja valmistautuminen töihin lähtöön. Oli ihana loma.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Harmautta


 





Eikös nämä kauniit punertavan harmaat sävyt olekin viesti keväästä? Maaliskuu? Nyt ei enää lunta eikä pakkasia, kiitos.





 

Koski pauhaa vapaana ja järvi on kotimme kohdassa SULA. Sellaista ei ole tapahtunut niinä 20 vuotena, joina olen tässä asunut.




Rakkaat tonttuni. Toinen lähti, toinen saa vielä jäädä. Punainen piristää. Lapsena ja nuorena lempiväriyhdistelmäni oli harmaa-punainen.



Vihdoin sain sen 60-luvun piirongin kierrätyskeskuksesta! Olen niin iloinen: epämääräiset lehtipinkat katosivat piirongin uumeniin odottamaan läpilukijaa ja kierrätystä.


 
Tuohon sohvannurkkaan voit kuvitella minut. Lukemaan ja bloggaamaan. Olen radikaalisti vähentänyt koneella istumista, sillä nämä laitteet on aikamoisia aikasyöppöjä. Sensijaan yritän olla toiminnallinen ja tehdä jotain konkreettista. Tai vaikka lukea.
 


Nämä kirjat olen lukenut lomalla. Enemmän olisi pitänyt lukea. Elif Shafakilta luin myös kirjan Kunnia. Sekin oli erinomainen.

Huomenna viimeinen lomapäivä. Miten ei huvita töihin meno ollenkaan....

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Leikkiä vaatteilla





Harmaa päivä. Olen tehnyt velvollisuuteni tälle päivälle: lämmittänyt keittiön uunin ja leiponut kaksi pellillistä pizzaa. Ulos en lähde, joten televisio auki ja presidentin uudenvuoden puheen jälkeen iki-ihana Wienin filharmonikkojen konsertti. Konsertissa olisi ollut katsomistakin, mutta aloin leikkiä uusilla vaatteillani.

Kun lähdin ystäväni kanssa Kajaaniin shoppailemaan niin mielessä oli kaksi hankintaa: Rinna Saramäen kirja Hyvän mielen vaatekaappi ja konjakinväriset (niinkuin väriä lehdissä houkuttelevasti kuvataan) nilkkurit. Saramäen kirjassa käsitellään vaatteiden järkevää hankintaa ja käyttämistä monesta eri näkökulmasta. Kirjaa ei kuitenkaan ollut Suomalaisessa kirjakaupassa, joten suuntasimme kenkäkauppaan. Oikeat löytyivät heti, mutta mikä väri? Värejä oli nimittäin ruskeiden lisäksi oranssia, keltaista, punaista ja vihreää. Koska olen väriaddikti, aloin himoita kaikkia enkä osannut enää päättää....mutta pakkohan se oli ja myyjän ystävällisellä avustuksella  -"sinulla on tuossa mekossa täsmälleen samanvärinen vihreä kirjonta" - ostin vihreät ja ruskeat nilkkurit. Nahkaiset. Kestävät ja mukavat jalassa. Sopivat housujen ja reippaan hameen kanssa. Eli ihan Saramäen oppien mukaisesti meni kenkäkauppa. ( No, ehkä yksien olisi pitänyt riittää....)

Sitten vaatekauppoihin. Olen vuosikymmenet hankkinut vaatteni kirppiksiltä, koska en LÖYDÄ mitään tavallisista kaupoista, joissa on massoittain samoja vaatteita. Viime kesänä koin ensimmäistä kertaa shoppailijan nautintoa ale-myynnissä. Siis sitä, että keräilee vaatteita ja JAKSAA sovitella niitä. LÖYTÄÄ itselleen ja kukkarolle sopivaa. Nyt jatkoin samalla linjalla: pinkka vaatteita käsivarrelle ja sovittamaan. Tosin vieläkin löydän vaatteet helpoimmin rekistä, jossa on sikinsokin sitä sun tätä. Kirpputorikiertäjän perua?



Ihanat konjakinväriset nahkanilkkurit ja ruudulliset farkut. Sininen puuvillapusero, jossa lyhyet hihat ja pyöreä pääntie. Minusta laatu vaikutti kaikissa hyvältä, Saramäen opit siis mielessä!


Samat farkut, mutta vihreät nilkkurit ja nudenvärinen pitsisomisteinen pusero. Kymmenen vuotta vanha nahkavyö. Pitsipusero on H&M:ltä, jota olen vähän kaihtanut...Puseron materiaali tuntui kuitenkin napakalta ja pitsisomisteet oli ommeltu huolellisesti. Hinta oli sopiva, mutta sitten ne työolot... vai onko hyvä, että naisilla Kauko-idässä kumminkin ON töitä? Nykyään olen taipuvainen ajattelemaan niin: naisten aseman parantaminen kaikkialla maailmassa alkaa siitä, että heillä on työtä ja omaa rahaa. Se vaikuttaa myös lasten aseman paranemiseen kehittyvissä maissa. Siis ei huonoa omaatuntoa, sillä en aio heittää puseroa pois muutaman käyttökerran jälkeen.


Samat edelleen, mutta lisänä pitkä puuvillainen ohut jakku. Jakku on oikeasti tummansininen - anteeksi kuvien surkea laatu...ehti taas hämärtyä ennenkuin aloin kuvaamisen.

 
Muuten sama, mutta vaaleat kukkafarkut.
 

 Sellaisia ostoksia. Kenkiin meni sen verran rahaa, että koko päivän ostosreissu maksoi Rosson ruokailuineen neljän yön Lissabonin matkan. Katsoin nimittäin äkkilähtöjä juuri ennen joulua, mutta päätin kumminkin viettää loman koto-Suomessa. Lissabonin  matkaan pitää vielä lisätä matkat Helsinkiin, jotka maksavat puolet tuosta Lissabonin matkan hinnasta, lisäksi kaksi päivää lomasta menisi matkoilla Helsinkiin. Joskus toivon, että asuisin Helsingissä!
 
Lupaan postata nilkkurit vielä hameiden kanssa. Nyt en jaksa...laitan tulen takkaan ja kuuntelen sadeveden ropinaa ränneissä. Merkillinen sää.

Hyvää Uutta Vuotta!



Maanantaina kävin shoppailemassa, arvatkaas, missä kaupungissa? Aion esitellä teille vielä ostoksenikin, kunhan saan kuvattua ne.



Kaupunkimme täytti 40 vuotta, mutta minun uusi vuosi vaihtui takan edessä istuskellen ja lehtiä lukien. Seurana aina yhtä mietteliäs Tepsu, lasten leikkikoira vuosien takaa. Herkuttelukausikin alkaa olla lopuillaan, lenkille tekee jo mieli.

Aamulla ystävän kanssa päätimme, että iloitsemme siitä, mitä meillä on, emme sure sitä, mitä meiltä puuttuu. Sillä asenteella vuoteen 2014!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Jäistä













Tänään oli pakko päästä ulos. Piha on vaarallisen liukas, mutta kuvittelin isomman tien olevan jo sen verran sula, että pääsisin vihdoin juoksulenkille. Kuten kuvasta näkyy, tie oli jäässä reunasta reunaan, joten päätin kävellä metsässä. Sielläkin sammal luisti jään päältä ja kompuroin, joten suorinta tietä kotiin metsän halki. Puutarhan läpi oikaistessani vilkaisin huolestuneena kasveja, jotka ovat vailla lumen suojaa. Miten mahtavat selviytyä, vaikka ovatkin maatiaiskantoja - tällaisia talvia tuskin mahtuu kovin monia niidenkään perimään.

Kotona olikin pöytä katettuna ja ruoka odottamassa. Huomenna viimeisetkin "jouluvieraat" lähtevät.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulukuussa




 
 
Joulukuun alussa oli vähän aikaa lunta. Vaikka sää oli koko ajan nollan tuntumassa, toivoimme, että saamme lunta jouluksi. Emme saaneet, kaikki lumet sulivat pois.
 

 



Erilaisiin joulupöytiin tuli istuttua useampaankin kertaan eri seurueissa. Tarjoilut ja seura olivat yleensä mainiot, joten saldona neljä lisäkiloa jouluun mennessä, koska pimeys ja erittäin liukkaat tiet estivät herkkujen sulattelun lenkkeilemällä.



 
Sibelius-lukion joulu-show vieraili paikkakunnalla ja kävin katsomassa näiden lahjakkaiden nuorten erinomaisen esityksen kahteen kertaan. Kesti mainiosti kaksi katsomista.
 
Toinen joulutunnelmaa kohottava esitys oli oman kaupungin tanssijoiden joulunäytös, joka oli samalla seuran 30-vuotisjuhlassa. Koko ohjelma oli upea, mutta erityisen koskettavaa oli, kun vanhoja koreografioita oli herätelty esiintymiskuntoon ja esittäjinä olivat silloin aikoinaan koreografioita tanssineet. Oli kuin omat lapset olisivat tulleet maailmalta käymään, niinkuin tanssijaoston puheenjohtaja osuvasti sanoi. Meille aikoinaan puuhassa mukana olleille äideille hetki oli myös haikea; niin paljon mukavia muistoja ajoilta, kun omat lapset tanssivat.

 
 


Tytär askarteli joulukortit ja pitihän ne saada lähetyiksi. Tänä vuonna yritin pysyä kohtuudessa, enkä alkanut jokaiselle väsäämään kirjettä tms. Ehdin lukea pari kirjaakin, joista toinen tämä kuvassa oleva. Suosittelen lämpimästi.


 

Tänä vuonna pyrin tekemään kaikki joululahjat itse ja kierrätysmateriaaleista. Sytykeruusuista on tullut toivottu jouluvieminen, lisäksi tein heijastimia ja klipsivirkkauksia. Pyrin vähentämään lahjojen määrän minimiin ja onnistuin aika hyvin.







Joulusiivot teimme erittäin ylimalkaisesti, joten aikaa on jäänyt joulufiilistelyihin. Joulupukki kävi, oli kuulemma Korvatunturin paja yrityssaneerauksessa, joten lahjasäkki oli tyhjä.

Joulumieltä ei ole haitannut edes vesisade, jota kuuntelen iltaisin, kun talo hiljenee. Otan lasin glögiä, nautin joulun hiljaisesta tunnelmasta, kynttilöistä ja hyasintin tuoksusta. On hyvä, että meillä on tämä valon juhla pimeyden keskellä, etenkin nyt, kun pimeys on niin konkreettista.