suosittelen

Löysin kirjaston uutuushyllystä Äkkijyrkästä kertovan kirjan. Heräsin tänä aamuna aivan liian aikaisin, joten oli hyvää aikaa katsella ja lukea kirjaa.

Upea teos. Katselin ensin Juha Metson ottamia kuvia taiteilijan elämästä aivan hurmaantuneena. Luonteikkaita, kauniita kuvia taiteilijasta, lehmistä ja taideteoksista. Täynnä taiteilijan elämää, persoonallisuutta. Ja teksti sitten! Tekstin on kirjoittanut Jaakko Heinimäki, mutta se on kuin taiteilijan puhetta livenä: eläväistä persoonallista kieltä ja asiaa vielä kaiken lisäksi.

Jos et tiedä, mitä kirjaa toivot joulupukilta,niin toivo tätä.

pettymys?

Olin katsomassa tanssijaoston näytöksen. Se kuuluu joulutraditioihini, molemmat tytöt kun ovat tanssineet 4-5 -vuotiaasta asti. Odotin ehkä liikoja, sillä kolme edellistä näytöstä ovat olleet huikeita: näytöksissä on ollut ajatusta ja ideaa, koreografiat ovat olleet monipuolisia ja kauniita, liikemateriaali vaihtelevaa, puvustus suunniteltu toimivaksi ja kauniiksi kokonaisuudeksi.

Tänään olin pettynyt. Koreografiat olivat hengettömiä, niistä puuttui ajatus. Liikemateriaali oli yksinkertaista ja toistui liian samanlaisena. Jopa taustakuvat olivat hajanaisia ja jotkut todella huonoja. Ja miksi tuntui, että esitys oli huonosti harjoiteltukin; olen nähnyt samojen nuorten tanssivan paljon paremmin ja vaikeampia koreografioita.

Nykytanssia katsoessani (yksi parhaista tänään) koin kuitenkin ahaa -elämyksen: nykytanssi on kuin abstrakti taide. Yksinkertaista ja pitkälle tyyliteltyä, jättää katsojan tulkinnoille paljon tilaa. Tai jotain sinne päin, en osaa tarkemmin selvittää, mitä tunsin.

Kuva on menneiden vuosien esityksestä.

askartelua ja vähän muuta

Ihana pakkanen jatkukoon! Vain 15 astetta, oikein sopiva sää.



Kun aloitin tämän blogin joskus aikojen alussa, päätin, ettei tästä tule ainakaan käsityöblogi, vaikka niissä mielelläni vierailenkin. Vähän täytyy tinkiä periaatteista.

"Ruusupannunalunen" huovutetusta villapaidasta leikatuista ja kieritetyistä nauhoista. Samasta villapaidasta tehty saunahattu on jo paketissa.



Kukapa olisi uskonut, että innostun tildauksesta! Niin vaan tehtiin oppilaiden kanssa Tilda-sydämiä mahtavat määrät. En huomannut ottaa oppilaiden sydäntuunauksista kuvia, olivat tosi mielikuvituksellisia ja kivoja.



Leikkelin muutamat retkut pitsiliinat kappaleiksi ja vähän perunajauhovellissä ja sokeriliemessä liottelun jälkeen kelpaavat joulukoristeiksi.



Jotain ehdin itsekin virkata.

Huomenna vielä kirkkoon, vaikka haluaisin lopettaa koko koululaiskirkkotradition. Siellä kun vahtii levotonta, kaikkea keksivää, hihittelevää murkkulaumaa niin siitä on hartaus kaukana. Muutama vuosi sitten menin pääsiäiskirkkoon ja oikein hämmästyin, kuinka rauhoittavaa ja harrasta kirkossa voi olla; olin vuosia käynyt kirkossa vain opettajan roolissa vahtimassa murkkuikäisiä.

Jouluhetkiä!

joulukuussa

Perjantaina sain vihdoin kirjoitettua viimeisetkin arvioinnit ja toivon hartaasti, ettei kukaan maijamyöhäinen palauta enää työtään ja pyydä sitä jouluksi takaisin "koska aikoo antaa sen lahjaksi". Siinä vaiheessa yleensä hellyn ja alan kirjoittaa arviointia, vaikka pitäisi sanoa: "Palautuspäivä oli kaksi viikkoa sitten, seuraava on ensi vuonna." En minä pysty siihen.

Koska arvioinnit oli tehty päätin lähettää tänä vuonna joulukortit. Yleensä siitä tulee pari päivää kestävä projekti, koska melkein jokaiselle pitää kirjoittaa muutama sana. Ja valikoida mukaan pari valokuvaa. Joku pieni askarreltu joulukoristekin on kiva.... Joululaulut soimaan ja glögiä mukiin, kyllä se siitä!




Myyjäisiin virkkaamani kirkasväriset kaulaliinat eivät käyneet kaupaksi.



Eikä myöskään vähemmän kirkkaat. Siispä lahjoitin ne eilen hyväntekeväisyyteen.



Puutarhassa kävelen joka päivä.





Tänään kävelin suolla koko lyhyen valoisan ajan. Luonnossa elämän mittakaava saa oikeat suhteet, omat murheet ja huolet alkavat näyttää pienemmiltä, on helpompi olla. Kun tulin kotiin, luin lehdestä Miina Äkkijyrkän haastattelun rakkaudesta luomakuntaan. Ymmärsin häntä hyvin.