lauantai 5. marraskuuta 2011

Pyhäinpäivän iltana


Äitini kuoli kaksi kuukautta sitten. Ehdin vielä nähdä äitini elossa, tajuttomana tosin. Oli kaunis syyskuinen aamu, kun sairaalasta soitettiin, että äiti on kuollut. Hämähäkin seitit erottuivat selvästi kasteisessa ruohikossa.



                                                                              


Ei aukene tuttu ovi,
ei saavu keinuun istujaa,
joka kuunteli säveltä tuulen,                                      
pihapuunkin sirkuttajaa.
Se istujan sija on tyhjä,
kotipiha vailla kulkijaa.

Kulje äiti kerallamme,
voiman lähteenä lähellä.
Elä muistoissa mukanamme
sävelinä sieluissamme,
elämämme enkelinä,
taivaan veräjän takana.

(Eino Leino)







Isä kuoli neljä vuotta sitten. Vieläkin joskus tulee mieleen: "Tätä minun pitää kysyä isältä." Nyt ei ole enää äitiäkään, jolta kysyä.