Pieni kiertoajelu naapurikunnan upealle puutarhamyymälälle. Samalla reissulla kävimme katsomassa myös kiinnostavan näyttelyn, jossa taiteilija (tekstiilityönopettaja, muuten) esitteli elämäntapaansa käsitöiden kautta. Hienoja, monipuolisia töitä. Persoonallisesti ja kauniisti rakennettu näyttely.
Kohta olinkin taas ajanut läpi Suomen ja olin Pohjanmaalla, hiljaisella kotipihalla. Täällä ei minua odota enää kukaan. Ei istu äiti sängyn laidalla kysymässä."Nytkös sinä jo tulit?" eikä isä heiluttamassa iloista tervetulotoivotustaan. Kyllä he varmasti kaipasivat meitä, muualle muuttaneita lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Liian harvoin tuli käytyä.
Viikko Kankaanpäässä kuvansiirtomenetelmien parissa oli yhtä intensiivinen kuin aina ennenkin; mutta lomaa silti. Joku muu hoitaa opettamisen, minä saan vain tehdä.
Pomarkun uusi ja vanha kirkko ovat poikkeamisen arvoiset, samoin koko vanhanaikaisena säilynyt kaunis kirkonkylä. Sotkuiselta kirppikseltä löytyi kolme oranssia pinnatuolia, jotka tytär osti, 15 euroa. Ystäväni osti 5 eurolla villamaton, hienon.
Kävimme kylässä Porissa. Näin kyläpaikan puutarhassa harmaakäenkukan. Tahdon sellaisen, siis hankintalistalle.
Leineperin Ruukille tulimme sen verran myöhään, että vain mylly oli auki. Ostimme tuliaisiksi juuri jauhettuja spelttiryynejä ja lettujauhoja.
Onneksi oli omia eväitä, pidimme pihassa pienen piknikin.
"Äiti, mun ainakin on pakko kiivetä tonne torniin, mä en KESTÄ näitä hyttysiä." Okei, sopi se minulle, joka keräilin kesän ensimmäiset kanttarellit. Hyttysiä oli kyllä PALJON.
Lauhanvuoren näkötornista yritimme taas bongailla ne tutut kirkontornit: Isojoki, Honkajoki, Kaskinen... ei niitä näy, mutta pohjalainen vaakasuora horisontti näkyy.
Pikkuhiljaa umpeen kasvava kotikylä jäi taas muutaman päivän vierailun jälkeen taakse, kun lähdimme ystäväni luo "kökkähän".
Kotona kävin vielä kesäteatterissa, kesän ainoassa. Olin optimisti, enkä ottanut sateenvarjoa. Tietenkin kastuin. Mutta kannatti silti mennä, näytelmä oli hyvä ja ajankohtainen. Hauska, vaikka sisälsi vakavaa asiaa vanhustenhuollosta.
Tytär sai kökkäpalkaksi vetimet kunnostamaansa piironkiin. Olen ylpeä taitavasta tyttärestäni.
Veimme tyttären muuttokuorman opiskelukaupunkiinsa. Pomarkusta ostetut pinnatuolit sopivat keittiöön hienosti Ikean standardituolien sijaan. Piirongillekin löytyi paikka.
Ostin toisen baden-badenin. Vielä on kesää jäljellä....toivon ainakin niin.
Mustialan ruusu on IHANA ja kukkii takuuvarmasti.
Talo on maalattu ja aitta myös. Kun yksi paikka kohentuu, niin toinen paikka alkaakin näyttää yhtäkkiä rapistuneelta....
Tämän tuulihaukan poikasen kanssa käyn tuijottelemassa joka päivä ainakin kerran. Harvoin näkee haukkaa näin läheltä. Intensiivinen tuijotus. Muut viisi poikasta eivät ole yhtä luottavaisia.
Valo on muuttunut elokuun matalaksi valoksi iltaisin ja yöt muuttuneet pimeiksi. Kesä alkaa kääntyä syksyyn....