maanantai 30. heinäkuuta 2012

Parin viikon päivitykset



Pieni kiertoajelu naapurikunnan upealle puutarhamyymälälle. Samalla reissulla kävimme katsomassa myös kiinnostavan näyttelyn, jossa taiteilija (tekstiilityönopettaja, muuten) esitteli elämäntapaansa käsitöiden kautta. Hienoja, monipuolisia töitä. Persoonallisesti ja kauniisti rakennettu näyttely.

 

Kohta olinkin taas ajanut läpi Suomen ja olin Pohjanmaalla, hiljaisella kotipihalla. Täällä ei minua odota enää kukaan. Ei istu äiti sängyn laidalla kysymässä."Nytkös sinä jo tulit?"  eikä isä heiluttamassa iloista tervetulotoivotustaan. Kyllä he varmasti kaipasivat meitä, muualle muuttaneita lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Liian harvoin tuli käytyä.



Viikko Kankaanpäässä kuvansiirtomenetelmien parissa oli yhtä intensiivinen kuin aina ennenkin; mutta lomaa silti. Joku muu hoitaa opettamisen, minä saan vain tehdä.





Pomarkun uusi ja vanha kirkko ovat poikkeamisen arvoiset, samoin koko vanhanaikaisena säilynyt kaunis kirkonkylä. Sotkuiselta kirppikseltä löytyi kolme oranssia pinnatuolia, jotka tytär osti, 15 euroa. Ystäväni osti 5 eurolla villamaton, hienon.


Kävimme kylässä Porissa. Näin kyläpaikan puutarhassa harmaakäenkukan. Tahdon sellaisen, siis hankintalistalle.


 



Leineperin Ruukille tulimme sen verran myöhään, että vain mylly oli auki. Ostimme tuliaisiksi juuri jauhettuja spelttiryynejä ja lettujauhoja.

Onneksi oli omia eväitä, pidimme pihassa pienen piknikin.


Jos tänä kesänä onkin ollut viileää ja sadettakin on saatu aika lailla, niin illaksi on kirkastunut ja auringonlaskut ovat olleet huikaisevan kauniita. Harmittaa, etten älynnyt kuvata niitä kaikkia!


Kirppiksillä poikkesimme aina, kun sellaisen huomasimme. Täältä ostin 5 eurolla seitsemän alpakkalusikkaa, joissa oli kellokukkakuviointi. En ole nähnyt sellaisia ja ajattelin, että niistä saa hienot korvikset.


"Äiti, mun ainakin on pakko kiivetä tonne torniin, mä en KESTÄ näitä hyttysiä." Okei, sopi se minulle, joka keräilin kesän ensimmäiset kanttarellit. Hyttysiä oli kyllä PALJON.




Lauhanvuoren näkötornista yritimme taas bongailla ne tutut kirkontornit: Isojoki, Honkajoki, Kaskinen... ei niitä näy, mutta pohjalainen vaakasuora horisontti näkyy.


Pikkuhiljaa umpeen kasvava kotikylä jäi taas muutaman päivän vierailun jälkeen taakse, kun lähdimme ystäväni luo "kökkähän".


Kotona kävin vielä kesäteatterissa, kesän ainoassa. Olin optimisti, enkä ottanut sateenvarjoa. Tietenkin kastuin. Mutta kannatti silti mennä, näytelmä oli hyvä ja ajankohtainen. Hauska, vaikka sisälsi vakavaa asiaa vanhustenhuollosta.



Tytär sai kökkäpalkaksi vetimet kunnostamaansa piironkiin. Olen ylpeä taitavasta tyttärestäni.


  Ja toinen tytär aikaisemmasta kökkäpäivästä silkkipuseron.



Veimme tyttären muuttokuorman opiskelukaupunkiinsa. Pomarkusta ostetut pinnatuolit sopivat keittiöön hienosti Ikean standardituolien sijaan. Piirongillekin löytyi paikka.

Ostin toisen baden-badenin. Vielä on kesää jäljellä....toivon ainakin niin.



Taas niitä auringonlaskuja. Värit tosiaan ovat aika erikoisia, oikeastaan uskomattomia värejä, korvauksia sateisista ja koleista päivistä.




Mustialan ruusu on IHANA ja kukkii takuuvarmasti.




Talo on maalattu ja aitta myös. Kun yksi paikka kohentuu, niin toinen paikka alkaakin näyttää yhtäkkiä rapistuneelta....



Tämän tuulihaukan poikasen kanssa käyn tuijottelemassa joka päivä ainakin kerran. Harvoin näkee haukkaa näin läheltä. Intensiivinen tuijotus. Muut viisi poikasta eivät ole yhtä luottavaisia.

Valo on muuttunut elokuun matalaksi valoksi iltaisin ja yöt muuttuneet pimeiksi. Kesä alkaa kääntyä syksyyn....

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kerrosvateja


Upeat auringonlaskut inspiroivat neulomaan parit sukat.


Lomaileva tytär halusi tehdä kirppislautasista kerrosvadin. Siispä kirppikselle, vaikka ajatus kerrosvadista ei innostanut. Niitä käytettiin, kun oli lapsi. En tykännyt niistä silloin enkä nytkään - kunnes pääsin kirppiksella ja aloimme sommitella kerrosvateja. Tytär jo alkoi estellä: "Äiti, mä tartten vain yhden." "Mutta sä voit viedä näitä kavereille tuliaisiksi ja mennään myymään loput iltatorille." "Niinkun ne sun ylimääräiset kukkien taimet." (Olen suunnitellut taimimyynnin aloittamista iltatorilla siitä lähtien, kun minulla on ollut puutarha, noin 15 vuotta.)

Nyt vois myydä kukkien taimia JA kerrosvateja. Taisin taas innostua VÄHÄN liikaa.


Jotain jäi ylikin. Pitää mennä huomenna katsomaan, jos löytyis näillekin kaverit ;)

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Taas satoi - koko päivän!



Satoi. Koko päivän. Ihan koko päivän.

Päivä oli silti hyvä: auto meni katsastuksesta läpi! Kuka olisi uskonut: kohta 500 000 ajettu ja aika lailla ruosteessakin! Olin tosi riemuissani ja siinä onnen huumassa kävin ostamassa kaksi uutta kesäkurpitsan tainta sateissa mädänneiden tilalle. Maksoivat huikeat 1,50 euroa!

Istuimme tyttären kanssa neulomassa ja kuuntelemassa sadetta. Sain sukat valmiiksi ja toiset alulle.

Illalla sain vihdoin itseni ylös nojatuolista ja pesin saunan. Jo oli aikakin!

Ja sitten: katsokaa taas tätä auringonlaskua! Näitä on tänä kesänä piisannut, harmittaa, etten kuvannut kaikkia.

Sadesunnuntai - taas!





Sadepäivissä ei ole mitään vikaa, jos illat ovat näin kauniita. Monena päivänä auringonlasku on ollut uskomatonta värileikkiä.




Ikaalisissa en ole käynyt ennemmin, nyt kävin rymsteeraamassa ystävän uutta asuntoa. Seuraava tupatarkastus on viikon päästä.






Kotimaisemat ovat silti aina rakkaimmat. Miksen retkeile enemmän? Koska lapset ovat kasvaneet, kukaan ei ole enää intoilemassa retkelle lähdöstä.



Jos menet Helsinkiin, käy ehdottomasti katsomassa Kiasmassa tämä virkattu auto. Se on aulassa, sinun ei tarvitse maksaa edes pääsymaksua. Olipa nykytaiteesta mitä mieltä tahansa, niin tähän on pakko ihastua. Jo pelkän työmäärän takia.


Tekstiilit kiinnostavat taidenäyttelyissäkin tietenkin eniten. Hieno.


Marilan maalaukset halusin nähdä ehdottomasti. En pettynyt, olivat upeita.



Entäs tämä tekstiiliteos: rikkaruohoilla värjätyt, sarjaksi kangaspuissa kudotut neliöt. Kaunis, ajatuksia herättävä teos.
Hieno ripustus, alakerran maalaukset keskustelevat tekstiiteoksen kanssa, lisää ajateltavaa.


Kampin kirkko keskellä liiketaloja ja hotelleja on upea. Muoto ja valo luovat erikoisen tunnelman keskellä hälyistä kaupunkia. Erittäin hienoa arkkitehtuuria, kannattaa käydä katsomassa.



Helsinki on kaunis kaupunki: hienoja rakennuksia, taidetta ja tapahtumia. Puistoja, jos haluaa luontoa ympärilleen.




Mukavaa tavata ystäviä eri puolilla, mutta kyllä kotonakin täytyy ehtiä olla: puutarha rehottaa eikä kastelusta tarvitse huolehtia. Viileät säät saavat kukat kukkimaan pidempään, mutta kasvimaalla ei kasvu tunnu lähtevän alkuun ollenkaan.

Nyt tunnustan: olen ollut uskoton blogiystävilleni ja siirtynyt taas vuoden tauon jälkeen facebookiin. Täällä blogissa on niin kovin hiljaista, mutta facebookissa kommentoidaan tai ainakin tykätään. Nyt tuntuu, että mukava päivittää sinne. Pyydä kaveriksi, jos haluat seurata tiheämpiä päivityksiä.