Ei ehkä paras päivä aloittaa kasvien siirteleminen paikasta toiseen. Aurinko porotti täydeltä taivaalta ja paarmatpörräsivät kimpussa koko ajan. Mutta minkäs mahdat, kun inspiraatio iskee: lapio multaan ja siitä lähtee pionit ja narsissit uusille paikoille. Pelkään, että akileijojen valtaisa suku suuttuu minulle, sillä niitä kaivoin armotta kompostiin: tiedän, että jos en tee sitä nyt, keväällä annan armon kaikille pikkuisillekin aluille. Akileijat kukkivat niin ihanasti tänä kesänä ja sitten kiitokseksi kitkeminen. Olinkohan sittenkin liian ankara? Lähteä saivat myös oranssikeltanot ja lukematon määrä illakon taimia. Sormustinkukan taimet saivat armon, vaikka niitäkin oli tuhansittain - talvi harventaa niitä tehokkaasti. Varsankellot ovat ihania runollisia kukkia, mutta aivan viheliäistä rikkaruohojen sukua muuten. Älä koskaan istuta sitä kukkapenkkiin muiden kukkien kanssa! Nyt varmaan varsankellot suuttuvat minulle, kun tällaista puhun niiden selän takana.
Tällaisia hassuja puhelen itsekseni, kun puuhailen puutarhassa. Pyytelen anteeksi ja selittelen, että siirrän sinut nyt tähän, yritähän tulla toimeen tuon revonpavun kanssa. Auttelen sinua, ettei tuo ruusu ahmaise sinua kokonaan, kyllä sinä tässä pärjäilet oikein hyvin.
Välillä kävin ystävän luona kaupungissa. Kävimme iltatorilla ja pihakirppiksellä. Iltatorilta ostin TAAS ihania kirjottuja liinoja, kympillä viisi kappaletta. Käsinkirjottuja! Olisikohan minun pitänyt ostaa vielä toinen viiden satsi? Olisin voinut saada alennusta....
Lanttukukko maksoi myös kympin. Oli hyvää.
Sillä aikaa Ilosaari- rokin kävijät olivat kotiutuneet väsyneinä, mutta onnellisina. Päätimme grillata jälleen ihanalla itämaisella grillillämme. Kuinka se voikaan olla noin suloinen ja kaunis ja samalla niin tehokas!