Kirjahyllyjä

 

Tytär lähti synttäreille, jäin yksin kotiin. Laitoin ohrapuuron uuniin, kaivoin askartelutarvikkeet esiin. Aion tehdä muutaman "kirjahyllyn".

Sisällä ja ulkona on hiljaista, tuntuu uskomattomalta, että jossain päin Suomea riehuu myrsky.

Ta-daa! Työviikko ohi!

Sattui pieni väärinkäsitys, jonka seurauksena minulla ei ole perjantaisin ollenkaan tunteja. Ensin olin innoissani: ihanaa, pitkä viikonloppu! Mutta, mutta... Viiden päivän töiden pakkaaminen neljään päivään  ei ainakaan opetustyössä toimi hyvin. Olen aivan puhki torstai-iltapäivänä, puhun viimeisillä tunneilla mitä sattuu ja teen virheitä. Urakointi ei sovi opetushommiin.

Viikonloppuna on taas klipsivirkkauskurssi ja nyt ei taatusti lopu klipsit kesken: tänään tuli postissa yhdeksän kiloa klipsejä! Virkkasin niistä jo yhden Kleopatra-ketjun.

Metsäpuutarhassa

 

Koulun jälkeen kiirehdin metsään, kun sain vinkin, että uusia suppilovahveroita on kasvanut lumien sulamisen jälkeen. Löysin kourallisen sieniä. Samoilin metsäpuutarhassa tunnin verran, pimeän tuloon asti.

 

Marraskuun hiljainen harmaus

Voi tätä marraskuun matalaa valoa. Pimeitä iltoja, kynttilöitä, suklaata ja lasi viiniä. Tämä kaikki sopii minulle juuri nyt.

Kiva päivä

Hiukan jännitti, kuinka alakoululaisten kanssa sujuu sytykeruusujen teko isänpäivälahjaksi. Hienosti sujui, vaikka ensin osa oppilaista kommentoi:" ÄÄÄ, eiks saa jatkaa omaa työtä??? Mä en haluu tehdä noita. " Niinpä siinä sitten kävi, ettei tyhmä ope antanut jatkaa omia töitä ja innostus sytykeruusujen tekoon ylitti kaikki odotukset. Eli tarkoittaa sitä, että jostain pitää taas saada lisää kynttilänpätkiä. Ja eikös vaan tullut lahjapaketeista hienoja? Eikä jää turhaa jätettä!

Työpäivän jälkeen kävin vielä ystävän 50-vuotiskahveilla. Taas oli pimeää, kun tulin kotiin. En päässyt tänäänkään lenkille.

Iso kassillinen oppilaiden töitä odottaa arviointia. Pitää aloittaa.

Säkkipimeää

Säkkipimeää, kun tulin neljän aikoihin töistä kotiin. Ei puhettakaan, että olisin päässyt lenkille. No, laitoin ohrapuuron hautumaan uuniin ja aloin ommella pikkukukkaroa. Mikä kukkarovillitys minuun nyt iski?

Puuro onnistui erinomaisesti - viimeksihän se paloi aika pahasti pohjaan.

 Tänään radiossa oli maailmanmusiikin ilta.

Tänään tätä

Oli jo melkein pimeää, kun puoli neljän aikaan tulin töistä kotiin. Luin Hesarin ja lämmitin uunin. Kiipesin ompeluparvelle aikomuksena vähän siivota ( taas kerran - miksen koskaan pääse alkua pidemmälle? ). Siellä siivoillessani löysin jommankumman tyttären ompeluksen, jonka hän on tehnyt alakouluikäisenä, luulisin. Pussukka on ollut kovassa käytössä, joten sauma oli ratkennut ja olin laittanut työn talteen. Saumat olivat siistit, edestakaisommelkin muistettu ompeleen alkuun ja loppuun, mutta huolittelu siksakilla oli unohtunut. Eipä sitten ihme, että sauma ratkesi. No, nyt on pussukka korjattu ja ajattelin, että pitäiskö tämä säästää muistona vai antaa taas tyttärelle käyttöön?

Avainnauhan ompelin myös, kun viikonloppuna näin opettajalla samantyyppisen. Typerä tuo nappi, mutta nauha oli pätkissä ja jatkokohta oli pakko yrittää piilottaa....joo, nyt joku huomaa, että jatkon kohta olis voinut olla muuallakin, ei näin katseen kohdassa...kyllä, kyllä, nauha oli jo ommeltu kiinni, kun huomasin asian... Se suunnittelu!

Klipsikaulanauhan virkkasin jo eilen ja tänään se oli minulla kaulassa. Kyllä vain, kehtaan käyttää klipsikaulanauhaani, vaikka kukaan ei kommentoinut sitä MITENKÄÄN eli mitä tästä voi päätellä?

Samalla kun askartelin näitä, kuuntelin radiosta kuunnelman Sivullinen ja jatkoksi tuli vielä jazz-radio. Onneksi radiosta sentään tulee vielä hyvää ohjelmaa.

Klipsikukkarot

Kaksi kukkaroa valmiina! Tämä on ihan älyttömän koukuttavaa. Piti lähteä pimeässä aittaan etsimään lisää tölkkejä, jotta voin jatkaa.

Pyhäinpäivänä

Klipsivirkkauksesta olen ajatellut, että tuota en viitsi koskaan kokeilla. Menin kuitenkin tyttären kanssa kurssille, koska hän halusi oppia klipsivirkkaamaan. Annoin itseni koukuttua ja nyt on ensimmäinen kukkaro valmis ja toinenkin puolivalmis. Nyt kaikki keräämään mulle juomatölkkien klipsuja! Siis tarkoitan oikeasti: tarvitsen klipsuja ja PALJON! Yhteen kukkaroon menee 120 klipsua!

Muistan, kun muutin Nurmekseen noin 30 vuotta sitten, ihmettelin, kun ihmisten jokapäiväinen puheenaihe oli Pielinen. Milloin Pielinen jäätyy, koska järvi sulaa, tuleeko kalaa ja mistä, onko vesi alhaalla vai korkealla jne. Nyt olen itsekin samanlainen, tosin seuraan enemmän järven ihastuttavia värisävyjä ja niiden muutoksia. Sitäpaitsi: järvi ympäröi koko kaupunkia, ei ihme, että se vaikuttaa  elämäämme joka päivä.

Kävin vanhalla hautausmaalla viemässä kynttilän. Kävelin kauniilla metsittyneellä hautausmaalla ja muistelin minulle läheisiä ihmisiä, joita ei enää ole. Onneksi on muistot.

Ajelin kotiin illan sinisessä valossa. Marraskuu on kaunis.